Työssäni esiintymisen estetiikka ja näyttelijäntyön etiikka kulkevat käsi kädessä.

Näyttelijäntyö – läsnäoloa, tunnetta ja tarinankerrontaa

Näyttelijäntyö ei ole ikinä ollut vain repliikkien lausumista tai niiden muistamista, eikä se ole vain roolihahmon ilmeiden esittämistä – ironista kyllä, sillä nyt minä, ilmeiden tekijä, syön sanani. Näyttelijäntyö ja esiintyminen vaatii läsnäoloa, herkkyyttä ja kykyä välittää tunnetta. Parasta se on silloin, kun katsojaa ensin naurattaa, sitten itkettää ja sitten hävettää hieman, että on naurattanut.

Teatteria voidaan tehdä tavoilla, joilla katsoja tai kuulija unohtaa esityksen aamit ja uppoutuu fiktioon, siihen maailmaan, jossa esitys tapahtuu. Esitys voi olla myös tarinasta vieraannuttava. Mielestäni teatterin sydämessä lepattaa vahva näyttelijäntaiteen palo. Monimediaalisen teatterin taiteenlajin ytimessä on kuitenkin näyttelijän ja esiintyjän instrumentti, keho ja ääni. Jokainen ele, tauko ja hengitys rakentaa kokonaisuutta. Esiintymisen avulla puhutellaan yleisöä syvimmillä tasoilla.

Esiintyminen on vuorovaikutusta, eikä vain muiden näyttelijöiden tai yleisön kanssa, vaan myös tilan, rytmin ja tunnelman kanssa. Hyvä esiintyjä ei vain tuo tarinaa eloon, vaan pyrkii saamaan katsojan tuntemaan yhteyttä tarinaan. Oli kyse sitten teatteriesityksestä, kameratyöstä tai äänikirjan lukemisesta, ydinelementit ovat samoja – kaikki lähtee tekijästä, näyttelijästä tai esiintyjästä.