jalmari

Visuaalisuus on minulle tarinankerrontaa. Se on ennen kaikkea kokemus, eikä vain siksi, että työskentelen esittävien taiteiden, digitaalisten tuotteiden ja liikkuvan kuvan parissa, vaan koska se ulottuu paljon syvemmälle kuin pelkkä näköaisti.

Graafinen suunnittelu – näkyvän ja näkymättömän kieli

On hyvä muistaa, että graafinen suunnittelu on paljon enemmän kuin visuaalista miellyttävyyttä. Se on kieli: järjestystä ja tarinankerrontaa. Se ohjaa katsojan huomiota, välittää viestejä ja rakentaa merkityksiä.

Hyvä graafinen suunnittelu ei ainoastaan tee asioista kauniimpia, vaan myös selkeämpiä ja vaikuttavampia. Sen täytyy olla yhtä lailla eettistä kuin esteettistä. Värit, typografia, sommittelu ja kuvat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka joko puhuttelee tai jää merkityksettömäksi. Suunnittelun voima piilee siinä, että se voi tehdä informaatiosta ymmärrettävää, brändistä tunnistettavan ja kokemuksesta unohtumattoman.

Visuaalinen ilme ei ole vain koristelua, vaan tapa ajatella, viestiä ja rakentaa maailmaa.

Tarinankerronta leikkaamisessa – leikkauspöydän näkymätön kieli

Elokuvaleikkaus ei ole vain kuvien yhdistämistä ,vaan sen ytimessä on tarinankerronta. Leikkauspöydällä syntyy elokuvan rytmi, teoksen tunne ja merkityspotentiaalit. Jokainen leikkaus, kuvien välinen tai tarinallinen vaikuttaa siihen, miten katsoja kokee tarinan. Tämä kaikki tapahtuu joskus jopa katsojan tiedostamatta. Eettisyyden hajua on tässäkin!

En näy leikkaamista vain teknisenä prosessina, vaan näkymättömänä kielenä, joka ohjaa katsojan huomiota ja tunteita. Hyvä leikkaaminen ei ainoastaan nivellä kohtauksia yhteen, vaan luo niiden välille jännitteen, rytmin ja emotionaalisen kaaren. Draaman tai sen puutteen. Voin hidastaa aikaa ja todellisuutta, pakottaa katsojan pysähtymään hetkeen tai viedä tämän yhä syvemmälle tarinan uumeniin.

Tarinankerronta leikkauksessa on lopulta paljon enemmän kuin oikeiden kuvien järjestelyä. Se on valintoja – siitä, mitä näytetään, mitä jätetään pois ja miten katsoja johdatetaan kokemaan tarina juuri tietyllä tavalla.

Näyttelijäntyö – läsnäoloa, tunnetta ja tarinankerrontaa

Näyttelijäntyö ei ole ikinä ollut vain repliikkien lausumista tai muistamista. Se ei ole vain roolihahmon ilmeiden esittämistä, ironista kyllä, ilmeiden tekijä syö sanansa. Näyttelijäntyö ja esiintyminen vaatii läsnäoloa, herkkyyttä ja kykyä välittää tunnetta.

Teatteria voidaan tehdä tavoilla, joilla katsoja tai kuulija unohtaa esityksen, jossa on. Esittää voidaan myös päinvastoin, tarinasta vieraannuttaen. Ytimessä on kuitenkin näyttelijän ja esiintyjän instrumentti, keho ja ääni. Jokainen ele, tauko ja hengitys rakentaa kokonaisuutta. Puhuttelee yleisöä syvimmillä tasoilla.

Esiintyminen on vuorovaikutusta, ei vain muiden näyttelijöiden tai yleisön kanssa, vaan myös tilan, rytmin ja tunnelman kanssa. Hyvä esiintyjä ei vain tuo tarinaa eloon, vaan pyrkii saamaan katsojan tuntemaan yhteyttä tarinaan. Oli kyse sitten teatteriesityksestä, kameratyöstä tai äänikirjan lukemisesta, ydinelementit ovat samoja.

Äänikirjan lukeminen – kirjailijan tarinan rakentaminen äänen varassa

Äänikirjan lukeminen on oma taiteenlajinsa. Se ei ole pelkkää tekstin ääneen lukemista, vaan tarinan eläväksi tekemistä ilman visuaalisia keinoja. Ilmeiden tekijälle tämä on haastavaa, koska olen niin visuaalinen ihminen. Otan silti haasteet vastaan kaikki tyynni. Ääni itsessään rakentaa maailmaa, voi antaa sen hahmoille syvyyttä ja ohjaa kuulijan tunnekokemusta.

Hyvä lukija ymmärtää rytmin, painotuksen ja taukojen merkityksen. Miten lause voi hengittää ja miten pienikin äänenpainon muutos voi muuttaa sen koko merkityksen. Äänikirja on kuin esitys, mutta ilman lavasteita tai eleitä – siinä kaikki kiteytyy ääneen ja sen kykyyn välittää tarinan syvin olemus.