kuikka

Visuaalisuus on minulle tarinankerrontaa. Se on ennen kaikkea kokemus, eikä vain siksi, että työskentelen esittävien taiteiden, digitaalisten tuotteiden ja liikkuvan kuvan parissa, vaan koska se ulottuu paljon syvemmälle kuin pelkkä näköaisti.

Graafinen suunnittelu – näkyvä ja näkymätön kohtaavat

On hyvä muistaa, että graafinen suunnittelu on paljon enemmän kuin visuaalista miellyttävyyttä. Se on kieli, jolla on oma järjestyksensä, lainalaisuutensa ja omaperäisyytensä, mutta myös rikas kulttuuritausta. Graafisen kieli ohjaa katsojan huomiota, välittää viestejä ja rakentaa merkityksiä.

Hyvä graafinen suunnittelu ei ainoastaan tee asioista kauniimpia, vaan myös selkeämpiä ja vaikuttavampia. Sen täytyy olla yhtä lailla eettistä kuin esteettistä. Värit, typografia, sommittelu ja kuvat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka joko puhuttelee tai jää merkityksettömäksi. Joskus sen tehtävänä on iskeä tajuntaan ja joskus toimia taustalla. Graafisen suunnittelun voima piilee siinä, että se voi tehdä informaatiosta sekä ymmärrettävää että brändistä tunnistettavan. Kun ajattelu ohjaa toimintaa, on kokemus merkityksellinen komponentti graafisen luomisen yhtälössä.

Visuaalinen ilme ei ole vain koristeltu tapa nähdä – vaan tapa ajatella, viestiä ja rakentaa maailmaa.

Leikkaaminen tarinankerrontana – leikkauspöydän näkymätön kieli

Kaikenlaisen audiovisuaalisen leikkaamisen sydämessä on tarinankerronta. Leikkauspöydällä syntyy niin ikään elokuvan rytmi, teoksen tunne ja merkityspotentiaalit. Jokainen leikkaus, kuten kahden kuvan välinen tai tarinan sisäinen vaikuttaa siihen, miten tarina välittyy katsojalle, ja miten katsoja kokee tarinan. Usein tämä kaikki tapahtuu jopa katsojan tiedostamatta. Tästä syystä leikkaaminen on vastuullista ja eettistä työtä. Se on valintojen tekemistä: mitä näytetään, mitä jätetään pois, ja miten katsoja johdatetaan kokemaan tarina juuri tietyllä tavalla.

En koe leikkaamista vain teknisenä prosessina, vaikka siinä on paljon teknisen ja suorittavan työn piirteitä. Koen leikkaamisen tarinankerronnan näkymättömänä kielenä, joka ohjaa katsojan huomiota ja tunteita. Hyvä leikkaaminen ei ainoastaan nivo kohtauksia yhteen, vaan luo niiden välille jännitteen, rytmin ja emotionaalisen kaaren – draaman tai sen puutteen. Voin hidastaa aikaa ja todellisuutta, pakottaa katsojan pysähtymään hetkeen tai viedä tämän yhä syvemmälle tarinan uumeniin. Tämä puoli leikkaamisessa tekee siitä juuri intohimon alaisen työn.

Yhdistän töissäni paljon graffiisia elementtejä, kuten tekstianimaatiota, rakastan hyödyntää montaasia. Haluan antaa näyttelijän- ja kuvaajantaiteelle tilaa, sillä audiovisuaalinen teos hengittää niistä elementeistä, joita leikkaajalla on kunnia käsitellä.

Olen ohjannut ja leikannut yhden kokopitkän elokuvan, yhden lyhytelokuvan, sekä ollut leikkaajana suomalaisessa websarjassa että leikannut ja editoinut monia pien- ja musiikkivideotöitä. Värimäärittelen jonkin verran, mutten voi sanoa olevani colour artist tässä mielessä.

Näyttelijäntyö – läsnäoloa, tunnetta ja tarinankerrontaa

Mistähän minut tunnetaan? Olen jättänyt iloisen ja jouluisen muistijäljen monelle Tuomaan markkinoiden niin jokavuotisille kuin uusillekin kävijöille. Riemun näkee ihmisen silmistä, eikä joulun ja leikin lahjat ole mihinkään katoamassa, vaikka maailma tarjoilee usein vain kurjuutta ja kauhun uutisia.

Näyttelijäntyö ei ole ikinä ollut vain repliikkien lausumista tai niiden muistamista, eikä se ole vain roolihahmon ilmeiden esittämistä – ironista kyllä, sillä nyt minä, ilmeiden tekijä, syön sanani. Näyttelijäntyö ja esiintyminen vaatii läsnäoloa, herkkyyttä ja kykyä välittää tunnetta. Parasta se on silloin, kun katsojaa ensin naurattaa, sitten itkettää ja sitten hävettää hieman, että on naurattanut. Kaikki esiintyminen on poliittista, siksi koen esiintymisen moraalisen toimisen ja eettisen representaation kontekstissa merkittäväksi tekijäksi.

Teatteria voidaan tehdä tavoilla, joilla katsoja tai kuulija unohtaa esityksen aamit ja uppoutuu fiktioon, siihen maailmaan, jossa esitys tapahtuu. Esitys voi olla myös tarinasta vieraannuttava. Mielestäni teatterin sydämessä lepattaa vahva näyttelijäntaiteen palo. Monimediaalisen teatterin taiteenlajin ytimessä on kuitenkin näyttelijän ja esiintyjän instrumentti, keho ja ääni. Jokainen ele, tauko ja hengitys rakentaa kokonaisuutta. Esiintymisen avulla puhutellaan yleisöä syvimmillä tasoilla.

Esiintyminen on vuorovaikutusta, eikä vain muiden näyttelijöiden tai yleisön kanssa, vaan myös tilan, rytmin ja tunnelman kanssa. Hyvä esiintyjä ei vain tuo tarinaa eloon, vaan pyrkii saamaan katsojan tuntemaan yhteyttä tarinaan. Oli kyse sitten teatteriesityksestä, kameratyöstä tai äänikirjan lukemisesta, ydinelementit ovat samoja – kaikki lähtee tekijästä, näyttelijästä tai esiintyjästä.

Äänikirjan lukeminen – tarinan rakentaminen äänen varassa

Äänikirjan lukeminen on oma taiteenlajinsa. Se ei ole pelkkää tekstin ääneen lukemista, vaan tarinan eläväksi tekemistä ilman visuaalisia keinoja. Ilmeiden tekijälle tämä on haastavaa, koska olen niin visuaalinen ihminen. Otan silti haasteet vastaan kaikki tyynni. Ääni itsessään rakentaa maailmaa, voi antaa sen hahmoille syvyyttä ja ohjaa kuulijan tunnekokemusta.

Hyvä lukija ymmärtää rytmin, painotuksen ja taukojen merkityksen. Miten lause voi hengittää ja miten pienikin äänenpainon muutos voi muuttaa sen koko merkityksen. Äänikirja on kuin esitys, mutta ilman lavasteita tai eleitä – siinä kaikki kiteytyy ääneen ja sen kykyyn välittää tarinan syvin olemus.